Siivet hän jätti verannalle,

– etten pelästyisi.

Käveli luokseni

hiljaisin askelin,

kosketti,

ja sanat helisivät

pimeään päivääni…


Katsoin hänen jälkeensä,

– siivet olivat kadonneet verannalta…

Kiitos ystäväni

– Enkelini !


-Tuuletar-