Siivet hän jätti verannalle,
– etten pelästyisi.
Käveli luokseni
hiljaisin askelin,
kosketti,
ja sanat helisivät
pimeään päivääni…
Katsoin hänen jälkeensä,
– siivet olivat kadonneet verannalta…
Kiitos ystäväni
– Enkelini !
-Tuuletar-
Kuukausi: maaliskuu 2014
Luonnon toistuvissa ilmiöissä on jotain
tavattoman parantavaa – vakuutus siitä
että aamu sarastaa yön jälkeen
ja talvea seuraa kevät.
-Rachel Carson-
Kutsuvatko linnut laulaessaan niityn kukkia
vai puhuvatko ne puille
vai matkivatko ne purojen solinaa?
Ihmisen ymmärrys ei riitä tulkitsemaan linnun kieltä,
puron solinaa eikä aaltojen kuiskauksia
niiden koskettaessa rantoja
tyynesti ja hellästi.
-Kahlil Gibran-
Älä tyydy vain osittaiseen iloon,
sillä se,
joka menee elämän lähteelle yhden tyhjän ruukun kanssa,
lähtee sieltä mukanaan kaksi täyttä ruukkua.
-Kahlil Gibran-
Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.
– Maaria Leinonen
”Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän.
Kaikki on ihmisen sisimmässä,
hänen ajattelutavassaan”
– Marcus Aurelius –
Tulin tienhaaraan metsässä
ja minä,
minä valitsin vähemmän kuljetun tien,
ja se on muuttanut kaiken.
— Robert Frost, The Road Not Taken-
Jokaiseen ihmissydämeen kätkeytyy
tiikeri, porsas ja satakieli.
Luonteenlaatumme vastakohdat johtuvat
niiden erilaisuudesta.
-Ambrose Bierce-
Putoamisen mielekkyys on
uuteen nousuun lähtemisessä.
-Nahum-
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele
Kuinka voisitkaan tietää.
Ethän sinä ole nähnyt
samoja unia
et samaa maailmaa
vaikka seisot vierelläni
silmät auki.
Sinä katsot eri asioita.
Sinä katsot metsää –
kauniita ne ovat puut. Vielä.
Sinä näet metsän
minä taivaanrannan.
Horisontin pilven takana.
Usvaa.
Auringon joka nousee sieltä
huomenna. Tai keväällä.
Tai ehkä ei nousekaan.
-Maaria Leinonen
Ei onni ole mikään sattuma,
joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä.
Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti,
miten hän suhtautuu elämään
ja ympärillään oleviin ihmisiin.
Onni karttuu jyvä jyvältä,
osanen täydentää toistaan.
– Tsingis Aitmatov-
