Vielä lokakuussa voikukka
räväyttää silmänsä selkoselälleen

kesän mittaan monet kerrat

leikatulle nurmikolle

kuin pieni lyhty

kuin sitkeä valonsäde

kertomaan:

Älä luovuta.

On kukittava ja valaistava

talven kouraisuun asti.

Ja taas keväällä

roudan rajallakin

on kukittava ja valaistava

valaistava ja kukittava.

Kun se kerran on

tehtäväksi annettu.

-Maaria Leinonen-